Kun luin eilen Hesarista ( HS 26.9.) juttua ”Kastanjakuninkaasta” tuli mieleen tuttavani Helsingin työväenopiston kurssilta. Jo monen vuoden ajan Naisten messuilla käsitöitään myyneenä ja nykyiseen työelämäänsä kyllästyneenä hän ajatteli ottaa uuden suunnan – ryhtyä yrittäjäksi.
Ideana oli perustaa käsitöitä ja kirjakahvilaa yhdistelevä leppoisa "olohuone".
Ajatus eteni liiketoimintasuunnitelmavaiheeseen (oho, mikä yhdyssana).
Tehtiin rahoitus-, kannattavuus-, ja myyntilaskelmia. Yritys ei olisi kultakaivos.
Rahallisesti köyhempi mutta henkisesti rikkaampia vaihtoehto kuin nykyinen ansiotyö.
Monta kertaa kädet savessa hän puntaroi asiaa.
Minä, suomalaista käsityötä ja kahvilakulttuuria rakastavana innostin; "Yritä edes!"
Onneksi yrittänyttä ei laiteta sillä alkutaipaleella sitä yrittämistä riittikin.
Lippua, lappua, luukkua. Byrokratian rattaissa pyörimistä. Askel eteen kaksi taakse päin.
Ei tippunut tästäkään casesta pisteitä Helsingin kaupungille. Miten kävi?
No, tällä hetkellä hän on yrittäjä. Tosin ei ihan siellä missä alun perin ajatteli.
" Minä vain halusin Helsingistä mukavamman paikan", Hartmann Abendstein-
Kastanjakuningas.
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/Korkea+vuokra+karkotti+Kastanjakuninkaan/a1348542672984
http://www.hs.fi/digilehti/kaupunki/Korkea+vuokra+karkotti+Kastanjakuninkaan/a1348542672984
- Saa äänestää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti